Miten kävi opiskelupaikan?

Kevään korkeakoulujen yhteishaun tulokset julkistettiin 1.7 ja miten kävikään? Tässä sitä nyt ollaan ilman opiskelupaikkaa, tarkemmin sanoen seitsemännellä varasijalla Aalto-yliopistoon kemian bio- ja mateialiitekniikkaan. Teoriassa sisäänpääsymahdollisuus on siis vielä olemassa, mutta todennäiköisesti se on kuitenkin häviävän pieni. Alin hyväksytty pistemäärä pääsykokeesta oli 10, ja minä sain 9,444 pistettä – pienestä jäi siis opiskelupaikka tällä kertaa kiinni.opiskelu2Mikä fiilis mulla sitten on tästä tulevasta välivuodesta? Päivänä jona tulokset julkistettiin mun tunteet meni aikalailla vuoristorataa. Tottakai mua harmitti – ja harmittaa edelleen – koska olisin oikeasti halunnut opiskelemaan. Olisi ollut ihanaa päästä elämässä eteenpäin, muuttaa uuteen kaupunkiin sekä opiskella alaa josta olen oikeasti kiinnostunut. Toisaalta olin samaan aikaan jopa innoissani, sillä nyt mulla olisi aikaa sekä mahdollisuus tehdä lähes mitä ikinä vaan haluan ja keksin. Samalla ajatus siitä, että jämähtäisin koko vuodeksi samaan paikkaan töihin ahdisti, siivoamaan samoja nurkkia päivästä ja viikosta toiseen. Ja viimeisimpänä – mitä jos en pääsisi vielä ensi vuonnakaan opiskelemaan?

Kaikki tämä epävarmuus ahdistaa. Jos olisin paljon kauemmalla varasijalla, ei minun tarvitsisi elättää edes sitä pienen pientä toivonkipinää opiskelupaikan saamisesta. Oman lusikkansa soppaan tuo myös poikaystäväni, jonka opiskelupaikka selviää jonkin ajan päästä. Jos hän pääsee opiskelemaan, on edessä muutto Tampereelle. Olen enemmän kuin innoissani yhteenmuuttamisesta, mutta senkin mukana tulee liuta kysymyksiä. Entä jos en saakaan Tampereelta töitä? Mitä jos emme löydä sopivaa asuntoa? Miten uskallan muuttaa pois kotoa? Miten ihmeessä opin asumaan uudessa, isossa kaupungissa?opiskeluToisaalta taas luotan siihen, että asiat kyllä järjestyvät, vaikken malttaisikaan odottaa sitä. Tein kuitenkin pääsykokeissa sen hetkisen parhaani, ja tällä kertaa se ei vain riittänyt. Ensi vuonna uusi yritys, toivottavasti vähän viisaampana ja paremmalla motivaatiolla. Nyt en voi muuta kun odottaa, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Loppujen lopuksi on ainoastaan itsestäni kiinni, otanko tästä vuodesta kaiken irti vai käytänkö aikani murehtien. Siitä oon ainakin varma, että tulevana vuonna teen oikeasti niitä asioita joista nautin, ja hankin elämääni sitä muutosta jota olisin opiskelupaikalta kaivannut. Vaikka muutos pelottaakin, elämä olisi tylsää jos se olisi aina samanlaista.

Kommentit

kommenttia