Uuden elämän opettelua

Kirjoittelusta on päässyt kulumaan taas hetken aikaa – ja tällä kertaa mulla on jopa siihen ihan hyvä syy. Ensinnäkin tämänkin blogitekstin julkaiseminen ja kuvien siirtäminen on ollut sellaisen työn ja tuskan takana että never again 😀 Koska meillä ei täällä asunnossa vielä netti toimi, on kuvat pitänyt siirtää koululla nettiä käyttäen. Nyt kun kotona viimeistelin tämän, puhelimenkin netti pätki siihen tahtiin että meinasin jo luovuttaa. Mutta vihdoin, neljän päivän työstämisen ja taistelun jälkeen saan tämän postauksen pihalle! Toivottavasti pian saadaan se wlan toimimaan, muuten saa kyllä postausten kirjoittelu jäädä…

Mutta sitten asiaan – niihin kuulumisiin. Viimeiset kolme viikkoa ovat kuluneet lähinnä totuttelemalla uuteen kouluun, asuinalueeseen ja uudenlaiseen elämään. Pikku hiljaa elämä alkaa ajautua uomiinsa ja arki sujua täällä Espoossakin. Asumme oikein kivalla asuinalueella lähellä kaikkia palveluita. (Vai voivatko palvelut pääkaupunkiseudulla edes olla kaukana? :-D) Kauppakeskus Iso Omena on meitä ehkä vähän liiankin lähellä, nimim. aina kirjastoon mennessä on pakko käydä vaatekaupoilla…27-9Tuntuu oudolta ajatella olevansa yliopisto-opiskelija. Ensimmäinen ”opiskeluviikko” (lue: bileitä, kissanristiäisiä, niiden etkoja, jatkoja sekä jatkojenjatkoja) oli melko rankka, sillä stressi uudesta ympäristöstä yhdistettynä aamusta iltaan kestäviin koulupäiviin sai musta kyllä mehut aika tehokkaasti puristettua. Enkä edes käynyt minkään tapahtuman jatkoilla, saati ryypännyt! Olis voinut meinaan olla vielä hitusen rankempaa… Onneksi meno opiskelijabileiden suhteen tästä talvea kohden rauhoittuu, ettei tarvitse potea huonoa omaatuntoa kun ei jaksa mennä mihinkään mukaan. 😀

Rutiineihin alan päästä kiinni myös treenien osalta. Yliopiston kuntosalilta sai vuoden jäsenyyden huimaan 122€ hintaan, sisältäen sekä kuntosalin että ryhmäliikunnat. Tottakai tuolla salilla käy muutama muukin opiskelija ja se on aina välillä vähän ruuhkainen, mutta mitäpä noin halvalta salilta voi odottaakaan. Yllätyin kuitenkin positiivisesti siitä, miten hyvä sali tuo Unisport on! Paljon tilaa, vapaita painoja, erilaisia laitteita ja oikeasti tekemisen meininki. Lenkkeilyynkin täällä Espoossa on ihan erilainen motivaatio, kun on täysin tuntemattomat reitit ja ympäristöt. Ei tarvitse aina hinkata sitä samaa lenkkiä mitä kotopuolessa tuli kulutettua 😀 Google Mapsin kanssa on siis tullut vietettyä muutama ilta haahuillen pitkin Espoon teitä ja polkuja.

Kolmen viikon aikana on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, etten edes tiedä mistä ja mitä kertoisin. Kaikki tuntuu samaan aikaan niin tavalliselta arjelta, ja samalla uudelta ja oudolta. Vähitellen tämä pikku kaksio alkaa jollain tavalla tuntua kodilta, mutta samaan aikaan on ikävä sitä oikeaa kotia. Olen siinä mielessä onnekas, etten joutunut muuttamaan yksin, vaan mulla on täällä poikaystävä tukena ja turvana. On edes jotain tuttua kaiken uuden keskellä. Rehellisesti sanoen olisin varmaan lähtenyt jo häntä koipien välissä takaisin kotiin, jos olisin joutunut muuttamaan tänne yksin. Onneksi kuitenkin joka viikonloppu pääsee kotiin perheen luo lievittämään koti-ikävää.

Yritän päivitellä tätä blogia nyt mahdollisimman usein, mutta ajattelin etten ota siitä mitään paineita (ihan kun olisin ennenkään ottanut…) sillä opiskelu menee nyt kaiken muun edelle. Tehtävää ja työtä nimittäin on, ja haluan panostaa opiskeluun täysillä.  Tosin kahden viikon päästä odottaa jo loma etelään, joten se siitä opiskelusta 😀 Mutta palaillaan, koitan kirjoitella kuulumisia taas pian! 🙂